Tänä vuonna olen kokenut surullisia asioita enemmän kuin muina vuosina. Läheisiä lemmikkejä on kuollut paljon ja jokaista on ihan suunnaton ikävä. Jos vain voisin niin mieluummin olisin itse jo haudassa, kuin tuntisin tätä jatkuvaa surua ja ikävää. Tänään 01.11.2009 yksi anoppini kissoista jouduttiin lopettamaan, eläinlääkärikäynnillä selvisi, että kissalta oli munuaiset ja maksa pettäneet.

 

Kissataivaan enkelit:

Viiru 2008

Jippo 06.08.2009

Mikko 01.11.2009

 

Pahvirullataivaan enkelit:

Teuvo 19.01.2009

Taku 30.06.2009

Tiku 08.08.2009

 

"<Sydämessä nyt ja aina3"

 

 

 

Olisin ehkä erilainen, jos minun olisi annettu olla oma itseni. Minua on koulukiusattu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen kokenut miltä tuntuu kun joku lyö silitysraudalla käteen ja tuntenut nenässäni palavan lihan hajun. Silti eniten muistoissani leijailee haju kaikista niistä pilkkaavista lauseista, jotka muistan kuin eilispäivän. Tässä vaiheessa kirjoitustani heitän tämän lauseen, minkä useimmat on kuulleet ennenkin: "lapset ovat lapsia." Eli lasta ei tule rangaista kuin aikuista oli teko mikä tahansa. Niinhän se onkin, että lapsi ei ymmärrä kaikkea tekemäänsä ja seurauksia tekemilleen asioille. Ehkäpä kiusaajani olisivat tehneet toisin jos olisivat esim. kolmenkympin kriisissä.(Tietenkin myös osa aikuisista harrastaa jonkinnäköistä kiusaamista, haukkumista, panettelua yms. häirintää. En kuitenkaan yleistä tätä jokaisen ihmisen jokapäiväiseksi toiminnaksi.)

Harmillista, että vaikka kauheasti on ns. kiusaamisvapaita kouluja (vai miksi niitä nyt kutsutaan), niin se ei merkitse koko sana yhtään mitään, koulukiusaamista esiintyy joka ikisessä koulussa, osa vaan on niin huomaamatonta, ettei opettajilla ole hajuakaan koko asiasta. MUTTA, joka ainut kerta kun lapsi tuntee itsensä kiusatuksi, eikä osaa/uskalla puolustaa itseään, hän jopa saattaa ajatella, että on normaalia että juuri häntä kiusataan. "Ehkäpä juuri minussa on oikeasti jotain vikaa?" Näin minä tunsin ja hyväksyin muiden kohtelun.

Hän peittelee minut iltaisin,

aamulla herään hänen viereltään.

 

Hän saa minut nauramaan,

jopa itkuun asti.

 

Kun olen putoamassa,

hän ei anna minun pudota.

 

Kun ajattelen jotain pahaa,

hän korjaa ajatukseni hyviksi.

 

Kun tunnen olevani yksin,

hän on silti aina luonani.

 

Kun yksikään muu ei kuuntele,

hänen korvansa kuulevat aina minua.

 

 

Hänen takiaan minä elän,

mutta kuolema meidät joskus erottaa,

ei en tahdo tietää,

sillä se oloani pahentaa.

 

Älä koskaan jätä minua,

minä rakastan sinua.

 

Omistettu rakkaalle ukolleni